Agilityn seuravalmentajat
HSKK:ssa agilityvalmentajina tai -koulutusohjaajina toimivat vapaaehtoiset, jotka ovat käyneet Suomen Agilityliiton agilityvalmentaja, -apuvalmentaja tai -koulutusohjaaja koulutuksia, tai ovat kilpailevia aktiiviharrastajia.
Jos sinua kiinnostaisi toimia agilityvalmentajana tai -koulutusohjaajana HSKK:ssa, niin ole yhteydessä agilityjaostoon: hskk.agility at gmail.com.

Heini ja Sisu
Heini Väliahdet Aloitin agilityn keväällä - 18 ensimmäisen koiramme, nyt jo edesmenneen, valkoinenpaimenkoira-uroksen Pyryn kanssa. Pyryn kanssa agility jäi pelkästään harrastelija-tasolle, mutta sytytti minulla kipinän lajiin. Sitä ennen olimme harrastelleet kaikkea muuta, mm. hakua ja tokoa. Saman vuoden syksyllä perheeseemme tuli toinen valkkari Sisu, jonka otinkin itselleni ihan harrastusmielessä. Sisu kulki hallilla mukana jo noin 12 viikkoisesta lähtien ja pääsi välillä kokeilemaankin pieniä juttuja. Agilityn aloitimme Sisun kanssa varsinaisesti keväällä -19 agility-eskarilla, ja sillä tiellä ollaan edelleen! Treenaan Sisun kanssa säännöllisesti viikottain ryhmässä ja käymme lisäksi omatoimi-treenaamassa. Kisaamme tällä hetkellä 3-luokassa. Seuravalmentajana toimimisen olen aloittanut syksyllä -21. Valmentaminen on antoisaa ja mukavaa, on upea nähdä koirakoiden onnistumisia ja seurata heidän kehittymistään. Samalla siinä oppii itsekin aina jotain uutta. |

Mari ja Toivo, kuvaaja Anne Barck

Matti Tynkkynen
Aloitin agility harrastuksen vuosituhannen vaihteessa staffi Emmin kanssa. Silloin säkäluokkia oli vain kaksi -minit ja maksit. Alkuun kisasimme mineissä ja sääntömuutosten jälkeen medeissä. Vuosina 2002-2004 Emmi valittiin seuramme agilitykoiraksi.
Emmin jälkeen jatkoin medi luokassa staffi Tarmon kanssa. Tarmokin valittiin seuramme agilitykoiraksi vuosina 2008-2009. Paras saavutuksemme Tarmon kanssa oli vuoden 2009 MM-karsintojen 15. sija.
Toistaiseksi viimeisin staffi jonka kanssa kisasin oli Millie. Millie oli kisoissa yleisön hauskuuttaja ja usein nopein radalla, mutta tuloslistalla hännillä.
Viiden staffin jälkeen perheessämme on nyt 3 kelpiä. Iisa jäi vuoden alusta eläkkeelle pikkumaksi kolmosista, mutta on vielä omatoimi treeneissä mukana harrastamassa. Oscun kanssa kisataan edelleen 2-luokassa. Oscu on minun ensimmäinen maksi koira. Oscu on nopea, pitkälaukkainen, irtoava ja itsenäinen koira, joka pisti ohjaustekniikkani uusiksi.
Nuorimman Pikin kanssa vasta aloittelemme agilityä. Kaikkien koirien kanssa harrastamme myös tokoa ja näyttelyissäkin käydään.
Raisa ja Lloyd
Raisa Saviaho
Aloitin agilityn edesmenneen kk kettuterrierini Rekun kanssa vuonna 2005. Kilpailimme Rekun kanssa Suomessa, Singaporessa sekä Sveitsissä, jossa Rekku kisasi viimeiset eläkeläissarjan kisansa 11 vuotiaana. Suomeen palattuamme harrastin lainakoira (espanjanvesikoira) Nanan kanssa neljä vuotta. Nousimme 3. luokkaan ja edustimme seuraamme SM-kisa joukkueessa 2018. Tällä hetkellä minulla on espanjanvesikoirat Lloyd, jonka kanssa kisaamme 2-luokassa, ja Nya, joka on aloittamassa kisaamista.
Seuravalmentajana toimimisen aloitin apuohjaajana HSKK:ssa vuonna 2007 tai 2008. Toimin valmentajana myös asuessamme Singaporessa. Olen käynyt AVA1 ja suoritan AVA2-opintoja. Olen vuodesta 2015 vetänyt omaa viikkoryhmää säännöllisesti. Seuravalmentajana toimiminen opettaa ja antaa paljon, kiitos kaikkien ihanien ja taitavien ohjaajien ja koirien :)
Daisy, Riikka ja Tarmo
Jaana ja perhoset

Tarja ja Veera
Tarja Tikkanen
Innostuin agilitystä kesällä 2017 pentujen agilitykurssilla. Koska seuraava mahdollinen alkeiskurssi alkoi vasta vuoden päästä , niin talven ajan treenasimme ahkerasti kaikkea muuta mahdollista HSKK:n kursseilla. Kesällä 2018 pääsimme alkeiskurssille ja siitä lähtien olemme treenanneet agilitya viikottain.
Koirani Veera on 2016 syntynyt kerrynterrieri, jonka hankin täyttämään vapaa-aikaani ja se onnistui täydellisesti! Kotona asuu meidän lisäksemme vain isäntä, kaksi poikaani ovat jo muuttaneet omilleen.
Keväällä 2019 kävin agilityn apuvalmentajakoulutuksen jonka jälkeen olen toiminut yhtenä seuramme koulutusohjaajista. Ohjaajana toimiminen tuntuu tosi kivalta ja antoisalta ja on ihanaa nähdä koirakoiden edistyvän ja oppivan uutta! Toivon voivani auttaa kaikkia positiivisella ja innostavalla otteella.

Miina ja Moona
Miina Hakala
Aloitin agilityn vuonna 2014 chihuahua Taavin kanssa. Taavi oli aloittavalle ohjaajalle sopivan rauhallinen harrastuskaveri, jonka kanssa oli helppoa itse opetalla erilaisia ohjauskuvioita. Taavi kisaa satunnaisesti 1-luokan hyppyradoilla, mutta tavoitteena on vain hauskanpito.
Syksyllä 2016 perheeseen liittyi kääpiöpinseri Moona, jonka kanssa agilityn pohjataitoja alettiin rakennella ihan pienestä pitäen. Tällä hetkellä kisaamme XS3-luokassa ja vuonna 2019 pääsimme myös Suomen Agilityliiton Top teamiin. Tulevaisuuden tavoitteena on arvokilpailut, mutta katsotaan mihin rahkeet riittävät.
Koulutusohjaajan uran aloitin vuonna 2017 Lakeuden Kennelkerhossa, ja olen jatkanut kouluttamista sittemmin HSKK:ssa. Kouluttajana haluan olla positiivinen ja tsempata ohjaajia kokeilemaan uutta ja siten ylittämään itseään. Kouluttaminen on tosi antoisaa, koska jokaisen koulutettavan kautta oppii itsekin aina uutta tästä lajista.
Agilityn lisäksi harrastan koirieni kanssa rally-tokoa. Taustaltani olen esteratsastaja, mutta pikkuhiljaa hevoset ovat vaihtuneet koiriin.
Aija ja Noppa
Aija Huhtala
Olen -84 syntynyt perheellinen paljasjalkalainen Hyvinkääläinen. Olen toiminut kerhomme agilitykoulutusohjaajana vuodesta 2007, jolloin suoritin agilitykoulutusohjaajan kurssin. Perheen tämän hetken nelijalkaiset jäsenemme ovat espanjanvesikoirat Noppa (s.2013) & Bertta (s.2018). Koiria on ollut jo nuoruudesta lähtien, edesmenneet suomenlapinkoirat Pipsa ja Leevi sekä Welsh corgi pembroke Marsa.
Olen harrastanut agilitya kaikkien koirien kanssa v. 1998 alkaen ja myös kilpaillut epäsäännöllisesti. Koulutusohjaajana toimiminen on todella kivaa ja antoisaa puuhaa, aina oppii itsekin ja on hienoa nähdä koirakoiden kehittyvän!

Katriina ja Penny
Katriina Maaranen
Kävin agilityn alkeiskurssin vuonna 2016 ihka ensimmäisen koirani, Pennyn kanssa. Alkuun harrastelimme ilman mitään tavoitteita ja edistyimme todella hitaasti. Välillä tuskastuin, kun tuntui, että en ikinä tule muistamaan tai osaamaan mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin jotain tapahtui, ja sen myötä myös into ja motivaatio kasvoivat. Aloitimme kisaamaan vuonna 2020 ja siirryimme vielä samana vuonna 2. luokkaan. Harmillisesti korona keskeytti mukavasti alkaneen kisauramme, mutta varmasti sitä päästään vielä jatkamaan. Nyt kuusivuotiaan Pennyn kanssa on ihanaa harrastaa agilitya, koska koira nauttii siitä niin valtavasti!
Ryhdyin apuvalmentajaksi kesällä 2020 alkeiskurssille, ja koska se oli niin mukavaa, niin jatkoin samaa talvikaudella 20/21. On myös upeaa nähdä koirakoiden edistymistä: oivallukset koiralla tai ohjaajalla ovat melkein käsin kosketeltavia.

Heli, Hulda ja Arco
Heli Puranen
Koiraharrastukseni alkoi 2008 ensimmäisen rottweiler narttuni Carlan kanssa. Tuolloin tuli kokeiltua kaikenlaisia lajeja sitä omaa etsiessä. Nykyään talosta löytyy lisäksi myös rwn Hulda ja rwu Arco. Tällä hetkellä koirien kanssa tulee puuhasteltua metsäjäljen, tottiksen, mondioringin ja agilityn parissa.
Ensikosketuksen agilitystä sain vuonna 2011 osallistuttuani agilityn alkeiskurssille Carlan kanssa. Laji kuitenkin jäi vielä satunnaisen harrastelun tasolle. Aloitin agilityn kuitenkin uudestaa rwn Huldan kanssa 2017 ja nyt tätä tulee tehtyä jo ihan "tosissaan".
Kesällä 2019 kävin AVA1- koulutusohjaajakurssin ja syksyllä 2019 aloitinkin koulutusohjaajana toimimisen. Olen saanut tämän myötä paljon ideoita ja motivaatiota myös omaan harrastamiseen. Hienoa on myös päästä jakamaan onnistumisen ja oivaltamisen hetket ojattavien koirakoiden kanssa.