Koulutusohjaajat

Kerhon agilitykoulutusohjaajilla on Suomen Agilityliiton myöntämä koulutusohjaajakortti, joka myönnetään yli 18v. koulutusohjaajan peruskurssin käyneelle. Lisäksi kerhon koulutusohjaajana voi toimia myös kilpaileva aktiiviharrastaja, joka on toiminut apuohjaajana vähintään puoli vuotta. Apuohjaajana voi toimia kerhon aktiiviharrastaja. Koulutusohjaajat ja apuohjaajat toimivat vapaaehtoisina, eikä heille makseta palkkioita. 

Jos sinua kiinnostaisi toimia koulutusohjaajana kerhossa, niin ole yhteydessä osoitteeseen hskk.agility at gmail.com.


koutsiaija.JPGAija Huhtala

Olen -84 syntynyt perheellinen paljasjalkalainen Hyvinkääläinen. Olen toiminut kerhomme agilitykoulutusohjaajana vuodesta 2007, jolloin suoritin agilitykoulutusohjaajan kurssin. Perheen tämän hetken nelijalkaiset jäsenemme ovat espanjanvesikoirat Noppa (s.2013) & Bertta (s.2018). Koiria on ollut jo nuoruudesta lähtien, edesmenneet suomenlapinkoirat Pipsa ja Leevi sekä Welsh corgi pembroke Marsa.

Olen harrastanut agilitya kaikkien koirien kanssa v. 1998 alkaen ja myös kilpaillut epäsäännöllisesti. Koulutusohjaajana toimiminen on todella kivaa ja antoisaa puuhaa, aina oppii itsekin ja on hienoa nähdä koirakoiden kehittyvän!


Laura_P_ja_Milo.jpg

Laura Partanen

Olen aloittanut agilityn nykyisen koirani kanssa 2016 kesällä. Harrastaminen sujui niin hyvin, että päätin aloittaa kisaamisen vuonna 2018. Tällä hetkellä kisailemme 2. luokassa.

Olen toiminut apuohjaajana kesällä 2018 ja 2019 ja pitänyt myös seuran jäsenille myös fysiikkatreenejä. Ohjaajana toimiminen onnistuu minulta luonnostaan, koska liikutan ihmisiä myös päivätyössäni. Agilityn AVA1 apuvalmentajaokoulutuksen suoritin keväällä 2019. 

Olen kilpaillut ennen hevosharrastuksen parissa ja eläinten kanssa työskentely on aina ollut lähellä sydäntäni.


Miina.jpg

Miina Hakala

Aloitin agilityn vuonna 2014 chihuahua Taavin kanssa. Taavi oli aloittavalle ohjaajalle sopivan rauhallinen harrastuskaveri, jonka kanssa oli helppoa itse opetalla erilaisia ohjauskuvioita. Taavi kisaa satunnaisesti 1-luokan hyppyradoilla, mutta tavoitteena on vain hauskanpito.

Syksyllä 2016 perheeseen liittyi kääpiöpinseri Moona, jonka kanssa agilityn pohjataitoja alettiin rakennella ihan pienestä pitäen. Tällä hetkellä kisaamme XS3-luokassa ja vuonna 2019 pääsimme myös Suomen Agilityliiton Top teamiin. Tulevaisuuden tavoitteena on arvokilpailut, mutta katsotaan mihin rahkeet riittävät.

Koulutusohjaajan uran aloitin vuonna 2017 Lakeuden Kennelkerhossa, ja olen jatkanut kouluttamista sittemmin HSKK:ssa. Kouluttajana haluan olla positiivinen ja tsempata ohjaajia kokeilemaan uutta ja siten ylittämään itseään. Kouluttaminen on tosi antoisaa, koska jokaisen koulutettavan kautta oppii itsekin aina uutta tästä lajista.

Agilityn lisäksi harrastan koirieni kanssa rally-tokoa. Taustaltani olen esteratsastaja, mutta pikkuhiljaa hevoset ovat vaihtuneet koiriin.


koutsimatti.jpg

Matti Tynkkynen

Aloitin agility harrastuksen vuosituhannen vaihteessa staffi Emmin kanssa. Silloin säkäluokkia oli vain kaksi - minit ja maksit. Alkuun kisasimme mineissä ja sääntömuutosten jälkeen medeissä. Vuosina 2002-2004 Emmi valittiin seuramme agilitykoiraksi.

Emmin jälkeen jatkoin medi luokassa staffi Tarmon kanssa. Tarmokin valittiin seuramme agilitykoiraksi vuosina 2008-2009. Paras saavutuksemme Tarmon kanssa oli vuoden 2009 MM-karsintojen 15. sija.

Toistaiseksi viimeisin staffi jonka kanssa kisasin oli Millie. Millie oli kisoissa yleisön hauskuttaja ja usein nopein radalla, mutta tuloslistalla hännillä.

Viiden staffin jälkeen perheessämme on nyt 2 kelpietä. Iisan kanssa kisaamme tällä hetkellä maksi 2-luoksassa. Luokkanousu on yhtä LUVAa vaille. Nuoremman Oscarin kanssa olemme vasta aloittaneet agility harrastuksen. Kummankin koiran kanssa harrastamme myös tokoa ja näyttelyissäkin tulee käytyä.

Olen myös aiemmin toiminut seurassamme agility kouluttajana ja nyt muutaman välivuoden jälkeen olen taas mukana.


raisakoutsi.jpgRaisa Saviaho

Aloitin agilityn edesmenneen kk kettuterrierini Rekun kanssa vuonna 2005. Kilpailimme Rekun kanssa Suomessa, Singaporessa sekä Sveitsissä, jossa Rekku kisasi viimeiset eläkeläissarjan kisansa 11 vuotiaana. Suomeen palattuamme harrastin lainakoira (espanjanvesikoira) Nanan kanssa neljä vuotta. Nousimme 3. luokkaan ja edustimme seuraamme SM-kisa joukkueessa 2018. Tällä hetkellä minulla on 2017 syntynyt espanjanvesikoira Lloyd jonka kanssa rakennamme pikkuhiljaa agilitytaitoja, vaikka jo kisaamisen 1-luokassa olemmekin aloittaneet.

Koulutusohjaajana toimimisen aloitin apuohjaajana HSKK:ssa reilut kymmenen vuotta sitten. Toimin koulutusohjaajana myös asuessamme Singaporessa. Koulutusohjaajakurssin kävin 2015, ja olen sen jälkeen vetänyt omaa viikko ryhmää säännöllisesti. Koulutusohjaajana toimiminen opettaa ja antaa paljon, kiitos kaikkien ihanien ja taitavien ohjaajien ja koirien :)


TarjaT.jpg

Tarja Tikkanen

Innostuin agilitystä kesällä 2017 pentujen agilitykurssilla. Koska seuraava mahdollinen alkeiskurssi alkoi vasta vuoden päästä , niin talven ajan treenasimme ahkerasti kaikkea muuta mahdollista HSKK:n kursseilla. Kesällä 2018 pääsimme alkeiskurssille ja siitä lähtien olemme treenanneet agilitya viikottain.
Koirani Veera on 2016 syntynyt kerrynterrieri, jonka hankin täyttämään vapaa-aikaani ja se onnistui täydellisesti! Kotona asuu meidän lisäksemme vain isäntä, kaksi poikaani ovat jo muuttaneet omilleen.


Keväällä 2019 kävin agilityn apuvalmentajakoulutuksen jonka jälkeen olen toiminut yhtenä seuramme koulutusohjaajista. Ohjaajana toimiminen tuntuu tosi kivalta ja antoisalta ja on ihanaa nähdä koirakoiden edistyvän ja oppivan uutta! Toivon voivani auttaa kaikkia positiivisella ja innostavalla otteella.


 

TarjaT.jpg

Karoliina Skarp

Kiinnostuin lajista vuonna 2011 seuratessani sivusta isosiskoni agiharrastusta. Innostus kantoi agilityn alkeiskurssille asti. Agilitykärpänen puraisi kovaa ja pian läpi lapsuuden ja nuoruuden jatkunut jalkapalloharrastus vaihtui kokonaan agilityyn! Tällä hetkellä minulla on kaksi harrastavaa koiraa - SL3 pinseri Nera (s. 2012) ja Kooikerhondje Rii (s.2019).

Olen kilpaillut agilityn SM kilpailuissa yksilötasolla neloseksi ja edustanut seuraa ja rotuyhdistystä myös SM- ja PiirM joukkuekisoissa. Eniten pidän kuitenkin aivan tavallisista kyläkisoista joissa treenihallilla hiottuja taitoja pääsee kokeilemaan kisavauhdissa.   

Koulutusohjaajana olen toiminut vuodesta 2017 alkaen. AVA1-kurssin kävin 2019. Kouluttajana minulle on tärkeää että treeneissä on aina kivaa! Vaikkei aina voikkaan onnistua, tekemisen ilo ajaa aina eteenpäin! Joskus kaikki mitä tarvitaan on se että uskaltaa edes yrittää!

 

Heli_P.jpg

Heli Puranen

Koiraharrastukseni alkoi 2008 ensimmäisen rottweiler narttuni Carlan kanssa. Tuolloin tuli kokeiltua kaikenlaisia lajeja sitä omaa etsiessä. Nykyään talosta löytyy lisäksi myös rwn Hulda ja rwu Arco. Tällä hetkellä koirien kanssa tulee puuhasteltua metsäjäljen, tottiksen, mondioringin ja agilityn parissa.

Ensikosketuksen agilitystä sain vuonna 2011 osallistuttuani agilityn alkeiskurssille Carlan kanssa. Laji kuitenkin jäi vielä satunnaisen harrastelun tasolle. Aloitin agilityn kuitenkin uudestaa rwn Huldan kanssa 2017 ja nyt tätä tulee tehtyä jo ihan "tosissaan".

Kesällä 2019 kävin AVA1- koulutusohjaajakurssin ja syksyllä 2019 aloitinkin koulutusohjaajana toimimisen. Olen saanut tämän myötä paljon ideoita ja motivaatiota myös omaan harrastamiseen. Hienoa on myös päästä jakamaan onnistumisen ja oivaltamisen hetket ojattavien koirakoiden kanssa.

 

Katriinakoutsi.jpg

Katriina Maaranen

Kävin agilityn alkeiskurssin vuonna 2016 ihka ensimmäisen koirani, Pennyn kanssa. Alkuun harrastelimme ilman mitään tavoitteita ja edistyimme todella hitaasti. Välillä tuskastuin, kun tuntui, että en ikinä tule muistamaan tai osaamaan mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin jotain tapahtui, ja sen myötä myös into ja motivaatio kasvoivat. Aloitimme kisaamaan vuonna 2020 ja siirryimme vielä samana vuonna 2. luokkaan. Harmillisesti korona keskeytti mukavasti alkaneen kisauramme, mutta varmasti sitä päästään vielä jatkamaan. Nyt kuusivuotiaan Pennyn kanssa on ihanaa harrastaa agilitya, koska koira nauttii siitä niin valtavasti!

Ryhdyin apuvalmentajaksi kesällä 2020 alkeiskurssille, ja koska se oli niin mukavaa, niin jatkoin samaa talvikaudella 20/21. On myös upeaa nähdä koirakoiden edistymistä: oivallukset koiralla tai ohjaajalla ovat melkein käsin kosketeltavia.