Ainon matka mitallille

Ainon kanssa aloittelimme harrastusten parissa pikkuhiljaa. Pentukurssin jälkeen kävimme ensin taippareissa eli spanielien taipumuskokeissa, kun neiti oli vuoden vanha. Taippareissa jälki tehdään riistalinnulla, kun MEJÄssä taas naudan tai hirven verellä. MEJÄuransa Aino aloitti vajaa 2-vuotiaana viime vuonna. Treenimäärät olen pyrkinyt aina pitämään maltillisina, muutaman lyhyen treenijäljen teen yleensä keväällä ennen koekauden alkua. Cockerspanieleilla jäljestys on luontaista, onhan se ylösajava lintukoira. 

Ensimmäinen AVO-luokan koe meillä meni hakiessa tuntumaa, mutta toisesta tuli jo 49/50 pistettä. Silloin syttyi ajatus, että taitaa neidin nenä olla melko tarkka! Voittajaluokkaan siirryimme nyt kesällä 2021 ja viiden kokeen pistesaldolla pääsimme mukaan Uudenmaan kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin Mäntsälään, ihka ensimmäisiin arvokisoihimme. Siellä Ainosta leivottiin piirimestari pisteillä 48/50 ja mukaan tarttui kutsu SM-kisoihin.

Syyskuussa olikin sitten yhteensä kolmet arvokisat peräkkäisinä viikonloppuina, PM-kokeiden lisäksi Spanieliliiton alaiset SM-kisat Rääkkylässä ja viimeisenä koko kauden päätapahtuma kaikkien rotujen SM-kisat Surkeella Jyväskylässä. 

Spanieliliiton kisoista tuli myös voitto ja Ainolle puettiin päälle Spanielien jälkimestari-viitta. Jälleen kerran aivan mahtava porukka koolla ja ihana nähdä ympäri Suomen saapuneita tuttuja pitkästä aikaa.

Surkeen SM-kisoihin matkasimme perjantaina 17.9.2021. Paikan päällä oli järjestetty majoitus ja ruokailut saunaa unohtamatta. Olin jännittänyt kaikkia näitä kisoja etukäteen, mutta jännittäminen loppuu aina siihen hetkeen, kun pääsemme koiran kanssa jäljen alkumakuulle. Minun tärkein tehtäväni on pitää koira onnellisena ja jäljellä voin enää vain pitää kuuden metrin liinan päästä kiinni, antaen koiran tehdä työnsä rauhassa.

Lauantaina aamu kahdeksalta olleen ylituomarin alkupuhuttelun jälkeen suoritettiin jälkien arvonta. Karsintakokeeseen osallistui 19 koirakkoa, jokaisen kennelpiirin piirimestarit, ja meidät jaettiin kolmeen tuomariryhmään. Jokaisessa tuomariryhmässä koirakon mukana metsään tuli oppaan lisäksi kaksi tuomaria, joiden molempien arvostelun keskiarvon mukaan koirakot sitten laitettiin paremmuusjärjestykseen. Meidän ryhmämme tuomareina toimivat Esa Pekkarinen ja Janne Vuorinen. Pääsimme ryhmässämme jäljelle numero 13, joka oli ryhmän viimeinen jälki. Laukauksensietotestin jälkeen olikin sitten aikaa lähinnä rentoutua majoituspaikalla ja välillä ulkoilla syksyisessä luonnossa.
Kun sitten lähtöä valmistellessa otin Ainon ulos autosta ja puin sen päälle jälkivaljaat, Aino oli yllättävän levoton ja ehdinkin jo ajatella, että näinköhän tästä mitään tulee. Mutta niin vain neiti rauhoittui työn äärelle, jopa niinkin hyvin, että makuilta piti oikein maistella, tuomarin mukaan ”antaumuksella” :D 

Tulosten luku oli vasta alkuillalla ja odotellessa oli mukava seurustella muiden kilpailijoiden kanssa. Karsinnan tulostaso tänä vuonna oli huikea. Toisaalta niin sen täytyy SM-kisoissa ollakin! Vain yksi epäonninen 0-tulos ja muut VOI1-tuloksia. Kuusi parasta koirakkoa pääsi sunnuntain finaaliin ja me olimme siinä porukassa! Pisteillä 49/49 (/50) olimme viidensiä. Kyllä siinä taisi kyynel tai parikin vierähtää. Juhlaillallinen vielä siihen päälle ja olikin jo aika mennä koiran kanssa iltalenkille ja nukkumaan.

Sunnuntain finaalipäivä valkeni syksyisen viileänä. Ylituomari Seppo Venäläisen pitämä alkupuhuttelu oli jälleen aamu kahdeksalta ja heti perään suoritettiin jälkien arvonta. Tällä kertaa saimme neljännen jäljen, jälki numero 5:sen. Finaaliin osallistui kaksi mäyräkoiraa, kaksi noutajaa ja kaksi cockerspanielia. Vuoden 2019 SM-voittaja cockerspanieli Seela ei harmillisesti päässyt puolustamaan mestaruuttaan. Viime vuonnahan koko kisoja ei voitu pandemian vuoksi järjestää.

Finaalin jälki meni Ainon osalta jotakuinkin kuten edellispäivänkin, joskin siellä oli muutama myös ohjaajalle hankalasti ylitettävä iso oja. Lopulta olinkin sitten puoleen reiteen saakka märkä yrittäessäni pysyä koiran kintereillä. Mutta tätä tämä laji on, kaikkea mahdollista voi ja välillä tapahtuukin tuolla metsässä.

Palkintojenjako alkoi kakkukahvittelun merkeissä heti kun paperityöt oli saatu valmiiksi. Järjestäjä palkitsi ja kiitteli ensin talkoolaisia ja muita yhteistyökumppaneita. Lopulta saapuivat ne paljon jännitetyt ja odotetut tulokset. Emme olleet ainakaan viimeisiä, ajattelin! Saimme 49/50 pistettä ja olimme kolmansia. Aivan uskomatonta, Aino voitti SM-pronssia! Voittaja sai täydet 50 ja toiseksi tullut 49 pistettä. Kaikki koetulokset ja arvostelut ovat luettavissa osoitteessa https://springerspanielit.fi/sm-meja-2021/tulokset/ 

Pitkä talvi on nyt edessä ja on aikaa tehdä muita juttuja. Olemme Ainon kanssa käyneet näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä ja harrastamme satunnaisesti myös rally-tokoa. Keväällä lumien sulettua vedämme sitten taas harjoitusjälkiä ja katsomme miten lähtee kulkemaan. Syksyllä 2022 Ainoa odottavat tämän vuoden voitoilla lunastetut paikat PM- ja spanielien SM-kokeissa. Toivomme tietenkin, että terveyttä piisaa ja kaikki menee muutenkin mukavasti meillä kaikilla.Reilun parin tunnin kotimatkalla yritin sisäistää mitä juuri oli tapahtunut, mutta rehellisyyden nimessä en varmaan vieläkään ole sisäistänyt. Täytyy olla kiitollinen näistä mahtavista kokemuksista. Maanantaina ajoimme tietenkin heti herkkukauppaan hakemaan Ainolle ison säkin herkkuja ja pari uutta lelua.

Haluan vielä kannustaa kaikkia koirakoita kokeilemaan MEJÄä, omaksi ja koiran iloksi. Se on erittäin mukava ja luonnonläheinen harrastus!

Saara ja Aino