Kerhon agilitykoulutusohjaajilla on Suomen Agilityliiton myöntämä koulutusohjaajakortti, joka myönnetään yli 18v. koulutusohjaajan peruskurssin käyneelle. Lisäksi kerhon koulutusohjaajana voi toimia myös kilpaileva aktiiviharrastaja, joka on toiminut apuohjaajana vähintään puoli vuotta tai käynyt koulutusohjaajan peruskurssin / suorittaa samanaikaisesti kurssia. Apuohjaajana voi toimia kerhon aktiiviharrastaja. Koulutusohjaajat ja apuohjaajat toimivat vapaaehtoisina, eikä heille makseta palkkioita. Talvella kouluttaville hallikausi (yhdelle koiralle) on maksuton ja heille kustannetaan lisenssi. Kesäkaudella kouluttavat saavat koulutuksistaan 2 talkoopistettä. 

Jos sinua kiinnostaisi toimia koulutusohjaajana kerhossa, niin laita ihmeessä viestiä osoitteeseen hskk.agility (at) gmail.com.


HSKK:n koulutusohjaajat ja apuohjaajat:


Matti Tynkkynen

Olen harrastanut agilitya yli kymmenen vuotta. Alkuun olin vanhemman poikani Samun autonkuljettajana ja kennelpoikana hänen kilpailureissuilla. Samu aloitti agilityn ensimmäisen staffinarttumme Emmin (s. 1994) kanssa, kun Emmille piti keksiä jotain järkevämpää tekemistä kuin sohvien repiminen. Samun jättäessä agilityn, harrastus periytyi pojalta isälle. Lapsuuteni ja nuoruuteni pelasin jalkapalloa Hyvinkään Palloseurassa. Kaikenlainen liikunta on aina kiinnostanut ja agilityssa liikuntaa ja aivotyöskentelyä tulee sopivasti sekä ohjaajalle että koiralle.




Maija Järvinen


Agilitykärpänen puraisi minua ensimmäisen tollerini Katan myötä vuonna 2001. Ensimmäinen kisakokemukseni oli seuran epävirallinen kuplahallimestaruuskisa, jossa sijoituimme mölliluokassa 3. sijalle. Suoritusaika oli huikea 29 sekuntia ihanneajan olessa 50 sekuntia. Hui, enää en tuohon kyllä kykenisi. No tuon kisan jälkeen on epävirallisissa ja virallisissa kisoissa tullut pyörittyä yhteensä kolmen koiran kanssa ja tuloksia on tullut kaikennäköisiä "hyllyistä" nollavoittoihin. Hyllyjä on tietysti enemmän...
Agilitykoulutusohjaajakurssin kävin muistaakseni vuonna 2004 ja olen toiminut koulutusohjaana säännöllisesti sen jälkeen. Mottoni agilityssä on: Agilityn pitää olla hauskaa ja kivaa. Radalle mentäessä, oli sitten treenit taikka kisat pitää olla "häntä pystyssä," sekä koiralla että ohjaajalla.






Aija Huhtala


Olen toiminut kerhomme agilitykoulutusohjaajana vuodesta 2007, jolloin suoritin agilitykoulutusohjaajan kurssin. Olen syntynyt vuonna -84, asun Riihimäellä ja olen tällä hetkellä kotiäitinä. Perheeseeni kuuluvat aviomieheni ja kaksi tytärtä sekä tietysti suomenlapinkoirat Leevi (uros s.18.3.2004)) ja Pipsa (narttu s.21.8.2006). Agilitya olen harrastanut molempien koirien kanssa heti kun siihen on koirien iän puolesta ollut mahdollisuus. Olen myös kilpaillut epäsäännöllisesti ja tällä hetkellä kisataan Pipsan kanssa medi2 luokassa. Agilityyn olen tutustunut ensimmäisen kerran n.vuonna 1998 ensimmäisen koirani Marsan (welsh corgi pembroke, narttu) kanssa. Marsan kanssa harrastin agilitya muutaman vuoden ja kävimme epävirallisissa kilpailuissa. Nykyään treenaan ja kisaan ainoastaan Pipsan kanssa, Leevi on jäänyt agilitysta ”eläkkeelle”. Koulutusohjaajana toimiminen on todella kivaa ja antoisaa puuhaa, on hienoa nähdä koirakoiden kehittyvän!

Laura Suoreijus

Olen toiminut agilityohjaajana vuoden 2009 kesästä lähtien. Aluksi olin apuohjaajana ja sitten syksyllä siirryin varsinaiseksi ohjaajaksi ja kävin myös koulutusohjaaja kurssin. Koulutusohjaajana on hienointa, kun näkee ryhmäläisten kehityksen ja voi yhdessä heidän kanssaan siitä iloita. Agilityä olen harrastanut vuodesta 2007 lähtien, kun koirani täytti vuoden ja pääsimme alkeiskurssille. Kurssin kävimme Lappeenrannassa LAU:n riveissä. Treenikaverina minulla on suomenlapinkoirapoika Kaapo (s.26.06.2006). Kisaamme myös silloin tällöin ja vuoden 2010 alussa nousimme kolmosiin. Aloitimme kisailun 2009 kesällä. Agilitykentän ulkopuolella minut tapaa mahdollisesti juoksupolulta.















Sirpa Palmunen

Olen aloittanut agilityn ensimmäisen lapinkoirani kanssa 1992, tuolloin itsenäisesti opetin Kätkälle esteitä. Vuonna 1994 kävin koulutusohjaajakurssin ja seuraavan koirani kanssa aloitimme kilpailemisen vuonna 1996. HSKK:ssa olen toiminut koulustuohjaajana sekä tokossa että agilityssä. Tätä nykyä agility on vienyt voiton ja kilpailen 3-luokassa Kaarnan kanssa. Agilityssä viehättää sen vaikeus ja se että koira nauttii lajista. Kisaamme Kaarnan kanssa harvakseltaan ja tavoitteena on hankkia 0-ratoja. Virheettömiä ratoja tulee helposti mutta ihanneajan kanssa tekee yleensä tiukkaa. Ryhmien ohjaamisessa on mukavinta se kun ryhmässä koirakko edistyy ja oppii koko ajan uutta ja huomaa miten sekä koira että ohjaaja innostuvat lajista aina vaan enemmän.






Miia Luukkainen

Olen kerhon agilityohjaajana aloittanut syksyllä 2009 ja suorittanut agilityohjaajakurssin alkuvuodesta 2010. Harrastan itse agilityä kahden koiran kanssa (Tero, Papillon /mini ja Bessi, pk.collie/ maxi).

Olen koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä enemmän tai vähemmän. Omistan kennelnimen Lagoon yhdessä äitini, Hilkka Laitamon kanssa. Asun perheen kera Riihimäellä, maaseudulla. Harrastan koirieni kanssa myös tokoa, Rally-Tokoa ja jonkin verran pk-tottista. Olen myös Rally-Tokon koulutusohjaaja ja opiskellut muutakin koirakoulutusta. Eläinalat opinnot tulevat myös edelleen jatkumaan…







Elena Nisula

Olen harrastanut agilityä x-rotuisen Demin (maksi 3) kanssa vuodesta 2005. Kilpailemisen aloitimme vuonna 2007. Nykyään Demi on eläkkeellä, ja harrastuskoiran virkaa toimittaa novascotiannoutaja Riesa (medi 2), joka aloitteli kilpailu-uransa kesällä 2011. Riesa nähdään agilityn lisäksi mm. rodunomaisten lajien parissa, sekä tokokentillä.

Kouluttamisen aloitin syksyllä 2009, ja koulutusohjaajakurssin kävin alkuvuodesta 2010.















Heli Nieminen

Olen Heli Nieminen ja harrastanut Donna -tollerin kanssa vuodesta -05 lähtien tokoa, agilityä, näyttelyitä ja kaverikoira toimintaa. Olemme myös pistäytyneet silloin, tällöin Donna neidin kanssa näyttelykehässä. Uutterasta Kaverikoira toiminnasta Kennellitto myönsi Donnalle mitalin v -09, ja edelleen käymme pistäytymässä vanhainkodeissa piristämässä vanhusten arkea;). Toko jäi sivummalle, kun agility vei mennessään. Olemme harrastaneet sitä nyt noin viisi vuotta. Kisoihin uskaltauduimme pari vuotta sitten, ja ensimmäinen huippu hieno nollarata saavutettiin vuoden 2010 keväällä!!

Donna on loistava treenikaveri! Joka treeneissä on into ja vauhti mukana, ja Donnan tarkka katse hakee ohjaajan sujuvaa vartalotoimintaa ;) Donna on siis haasteellinen ohjaajalle, joka ei aina toimi reaktionopeudeltaan yhtä moitteettomasti kuin neiti itse. Mutta mitä olisikaan treenaus, jos ei olisi tavoitteita ja haasteita? Uskaltauduin apuohjaajaksi seurakavereiden suostuttelemana ja uskon saavani oppia myös itse eri asioista. Avoin mieli, positiivinen asenne ja paljon sitkeää treenausintoa kaikille ;) 






Sanna Pasma

Olen harrastanut agilityä alkuvuodesta 2009. Laji on todellakin vienyt mukanaan ja "en aio koskaan kisata"-lause on saanut jäädä pois sanavarastosta. Kaverinani agilitykentillä toimii espanjanvesikoira Vida, joka on upeilla suorituksillaan ja omistajanlukutaidoillaan hämmästyttänyt minut monet kerrat. Kisaamme vidan kanssa medi3-luokassa. Toinen koirani Nana aloittelee kisauransa luultavimmin vuoden 2012 aikana.

Ohjaustouhuissa olen häärinyt kesästä 2010 ja sitä kautta olen saanut olla mukana mukavassa porukassa. Opiskelujen vuoksi agilitya pitää jättää hieman vähemmälle, mutta yritän olla mukana menossa aina kun siihen on mahdollisuus!






Terhi Puusniekka

Koiraharrastukseni alkoivat vuonna 2006, kun otin ensimmäisen oman koirani. Saksanpainenkoira Jenan kanssa kävimme pentukurssit ja sen jälkeen on harrasteltu aktiivisemmin mm. tokoilua, hakua ja jälkeä. Agiharrastukseni aloitin toisen koirani jackrusselinterrieri Mimmin kanssa alkuvuonna 2009. Epiksiin ollaan jo suoriuduttu pariin otteeseen, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus aloittaa viralliset kisat.. =)
Harrastus oli hetken tauolla vuonna 2010 kun Mimmi sai pennut, joista yksi jäikin sitten meille... Eli nyt treenaan kahden russelini kanssa agia (Mimmin ja Pepen)! Apuohjaajana aloitin vasta syksyllä 2011!

Sari Turpeinen

”Ihan vaan kokeilemaan” läksin agilityä jack russell Kuppen kanssa vuonna 2007. Melko pian huomasimme kisaavamme täyttä häkää mini3:ssa. Kisakuume alkoi välillä nousta niin kierroksille sekä koiralla että ohjaajalla, että ura on välillä nostettu ylähyllylle ja haettu perspektiiviä tekemällä asioita hieman toisin. Vapaa-ajallani ratsastan, joogaan, juoksen, nostan puntteja ja liikun kaikin tavoin. Aikaani koetan jakaa tasapuolisesti myös perheeni kanssa, johon kuuluu aviomies ja kolme lasta. Uutta näkökulmaa rakkaaseen lajiin antaa myös koulutusohjaajana toimiminen. Olin ensin apuohjaajana kesällä 2011 ja samana syksynä kävinkin jo koulutusohjaajakurssin. On ollut hyvin terapeuttista huomata, miten samanlaisiin ongelmiin kaikki koirakot urallaan törmäävät. Agility on upea laji, missä kaikki kasvattavat toinen toisiaan! On äärimmäisen  palkitsevaa kokea yhdessä niitä suuria oivalluksia ja onnistumisen hetkiä!

Liisa Ikonen




Marjo Mattola
Sanna Kuparinen